Toni Tuomanen Realistinen optimisti: tulevaisuutta kirjoitetaan tänään.

Maassa maan tavalla, mutta entä päättäjät?

”Maassa maan tavalla tai maasta pois”, hokevat ns. maahanmuuttokriittiset henkilöt mielellään. Tulkinnanvaraista tietysti on, mitä ne maan tavat ovat, kun ne tuppaavat myös muuttumaan aikojen mukana. Se mikä oli maan tapa 1950-luvun Suomessa, ei välttämättä ole sitä enää 2020-luvun Suomessa. Erään tulkinnan mukaan maan tapoina voisi pitää vaikkapa lottoamista, kesämökkeilyä, perjantaipulloa, kahvinjuontia ja Salkkareiden katsomista.  Valitettavasti minäkään en näitä kriteerejä täytä, muuten kuin kahvinjuonnin osalta.

Mutta jaarittelu sikseen. Lienemme yhtä mieltä ainakin siitä, että maan tapoina voidaan pitää maan lakien noudattamista, rikosten ja rikkeiden tekemättömyyttä. Tätähän edellytämme ehdottomasti etenkin maahanmuuttajilta, eikö vain?  Jos Suomessa tehdään rikoksia, niitä tehkööt vain kantasuomalaiset, tuntuvat monet ajattelevan. Erilaisia rikkeitä löytyykin maan poliittista johtoa myöten: vilppiä, keinottelua, rattijuopumuksia, seksuaalista ahdistelua, sekä maan lakien kyseenalaistamista. Eräiden tunnettujen poliitikkojen mielestä Lähi-Idässä ja Etelä-Euroopassa 2000 - 3000 vuotta sitten kirjoitettu Raamattu menee joissakin asioissa Suomen lakien edelle.

Kansalaistottelemattomuus nousi kuumaksi aiheeksi menneen kesän eräässä lentokenttäjupakassa, josta aiheutuneet vahingot olivat kuitenkin varsin pieniä.  Kesä meni, ja kohta koittaa pikkujouluaika. Saa nähdä, millaisissa merkeissä maan poliittinen johto ja kansanedustajat pikkujouluja tänä vuonna viettävät.  Viime vuonnahan Arkadianmäen pikkujoulujuhlallisuuksissa tapahtui kaikenlaisia kommelluksia, joista seurasi syytteitä ja oikeusjuttuja ahdistelusta ja seksuaalisesta häirinnästä.  ”Ajojahti”, todettiin syytetyn puolueessa, sillä onneton syytettyhän vain noudatti maan tapaa.  Pikkujouluissa nyt vaan kuuluu vähän sikailla. Maan tapa.  Maahanmuuttajat älkööt kuitenkaan ottako oppia! 

Maamme ulkoministerinä on nyt katoliseen uskontokuntaan kuuluva äärikonservatiiviksi luonnehdittu mies, joka kuului joskus maahanmuuttokriittiseksi tunnettuun puolueeseen. Katolinen uskonto on kuitenkin Suomessa vähemmistönä uskontojen joukossa, kuten vaikkapa islamkin. Katolisia on vain alle 15 000, muslimeja lähes neljä kertaa enemmän. (Vertailun vuoksi: meitä uskontokuntiin kuulumattomia, eli uskonnottomia, pakanoita, ateisteja ynnä muita kadotukseen matkalla olevia on peräti 1,5 mijoonaa: neljännes koko kansasta!)

Katoliseen uskontoon (kuten varmaan islamiinkin?) kuuluu vahva abortin vastaisuus. Aborttia vastustetaan kaikissa olosuhteissa; jopa siinä, että ns.”siunatussa tilassa” olisi alaikäinen raiskauksen uhri.  Elämä on pyhää, sanovat katoliset, mutta eivät kuitenkaan tunnu vastustavan esimerkiksi sotia tai antavan pakolaisille turvapaikkoja yhtä kiihkeällä hurskaudella kuin vastustavat aborttia ja naisten oikeuksia.  Tulikin mieleen kysymys, että jos elämä on ulkoministerille pyhää, miksei hän osallistu rauhanmarsseille tai sotien vastaisiin mielenosoituksiin yhtä innokkaasti kuin vastustaa aborttia ja iloitsee naisten oikeuksien kaventamisesta.

Ajatelkaapa, jos Suomen ulkoministerinä olisi muslimi, joka osoittaisi työmatkoillaan mieltään vaikka naisten huntupakon tai sharian huomioonottamisen puolesta. Kävisikö laatuun?  No ei kävisi, minunkaan mielestäni.

Maan tapa on nyt joka tapauksessa se, että aborttiin on ollut oikeus jokaisella naisella 1970 –luvulta asti. Se tehdään ammattimaisessa terveydenhoidossa, sairaalaympäristössä steriilisti ja turvallisesti. Sitä ei siis tehdä rautalangan pätkällä hämärässä loukossa puoskarin tai poppamiehen pahnoilla, niin kuin saatetaan tehdä maissa joissa abortti on kielletty.  Suomessa on jopa mahdollista, että 16–17 –vuotias tyttö saa abortin vanhempiensa tietämättä, jos päätös on harkittu ja henkilön psyykkinen terveydentila on hyvä. Sitä nuorempien abortit tulevat tietysti ainakin lastensuojeluviranomaisten tietoon.  Abortti ei missään nimessä ole mutkaton ja harmiton asia, eikä sitä pidä käyttää ehkäisyn sijasta. Sen läpikäyvä, varsinkin nuori ihminen, tarvitsee myös psykososiaalista tukea, johon mahdollisuus laillisessa sosiaali- ja terveydenhoidossa. 

Maan tapoihin kuuluu tietysti myös uskonnonvapaus ja mielipiteenvapaus, mutta hallituksen tapana on myös ollut noudattaa maan virallista linjaa ihmisoikeuksien suhteen, joihin kuuluu sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen aseman edistäminen maailmassa.  Soinigateksi kutsutussa epäluottamus-lauselmassa ja sen äänestyksessä kuitenkin huomattiin, että tärkeille ihanteille ja maan viralliselle linjalle voidaan antaa piut paut, jos on tärkeää pitää hallitus kasassa.  Onhan tässä sotekin tehtävänä ja vaalit tulossa, ja niin edelleen.

Sijaiskärsijöiksi joutuivat esimerkiksi hallituspuolueiden naiset. Suut suppuun ja painamaan kiltisti JAA-nappulaa ulkoministeriin luottamuksen puolesta. Eräs Kokoomuksen naispuolinen kansanedustaja kritisoi Soinin edesottamuksia kärkkäästi Facebookissa vielä torstaina 20.9., mutta kirjoitti tämän päivityksensä kommenttikenttään seuraavana päivänä: ”Kokoomus teki asiassa ryhmäpäätöksen, jonka mukaan äänestän, jotta hallitus ei kaadu.” Eli se siitä arvokysymyksestä. Terveisiä vaan sinne Tampereellekin, uusia kommentteja odotellaan.

Ylen TV-uutiset kertoi lauantaina 22.9. että Soinigate hiertää hallituspuolueiden välejä edelleen. Eräät kansanedustajat ovat uskaltautuneet avautumaan, että heitä on painostettu äänestyspäätöksessä. Pääministeri Sipilä näytti väitteestä tyrmistyneeltä, ja oli epäuskoinen.  Melkein yhtä epäuskoinen kuin kuullessaan runsas vuosi sitten, että kesäkuun 2017 ”hallituskriisi”, tuo ”historian lyhin hallituskriisi” olisi ollut ennalta suunniteltu.

Kukaanhan ei ole kieltämässä Soinilta hänen mielipidettään tai uskontoaan. Moisen väittäminen on pelkkää olkinuken rakentamista. Sitten kun hän ei enää toimi ministerinä, eikä edusta Suomen valtiota maailmalla, hän saa osallistua abortin vastaisille marsseille vaikka niin paljon että pääsee maraton-kuntoon, tai kirjoittaa homosaation-, ja tasa-arvon vastaisia ploki-tekstejä vaikka kirjaksi asti.

Siihen asti seuraamme mielenkiinnolla, minkä askeleen maan tavat ja hallituksen linja seuraavaksi ottavat, ja mihin suuntaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Soinin edesottamuksia kärkkäästi Facebookissa vielä torstaina 20.9., mutta kirjoitti tämän päivityksensä kommenttikenttään seuraavana päivänä: ”Kokoomus teki asiassa ryhmäpäätöksen, jonka mukaan äänestän, jotta hallitus ei kaadu.” Eli se siitä arvokysymyksestä."

Tämäkin epäjohdonmukaisuus johtuu ennen kaikkea puoluekurista, jota pidän demokratian jarruna.

Neuvostoliitossa puoluekuri oli viety ehkä pitemmälle kuin missään muualla. Sitä kutsuttiin myös proletariaatin diktatuuriksi. Todellisuudessa se muotoutui puolue-eliitin, viime kädessä Stalinin ja kumppaneiden diktatuuriksi.

Suomenkin puoluejärjestelmän vaalima puoluekuri on periaatteessa sama ilmiö kuin NL:ssä, vaikka toki toteutuksen aste on huimasti erilainen.

Täällä sanktiona ovat moitteet ja etenemisen vaikeutuminen puolueorganisaatiossa. Ei sentään ole vapaus, eikä henki katkolla.

Toimituksen poiminnat