Toni Tuomanen Realistinen optimisti: tulevaisuutta kirjoitetaan tänään.

Onko ruoka meille kallista, tai edes arvokasta?

 

Tämän blogitekstin aiheena on ruoka, ”tuo afrikkalaislasten harvinainen herkku”, kuten Noin viikon uutiset sitä aikoinaan kuvaili.  Aiheeni ei kuitenkaan ole tällä viikolla tapetilla olleet kukkakaalipirtelö tai kasvisruokapäivät, vaan ruoka ylipäätään.

Maailmassa sekä nähdään nälkää että kärsitään lihavuudesta, ja samalla maailmassa menee hukkaan käsittämättömän iso kasa ruokaa. Pelkästään Suomessa kotitaloudet pistävät roskikseen ja biojätteisiin 120 – 160 miljoonaa kiloa (7800 rekka-autollista) ruokaa vuosittain, joka merkitsee siis 23 kiloa per henkilö. (lähde: http://www.saasyoda.fi/ )  Samalla yleisesti valitetaan, että ruoka on liian kallista.  Haaskaamisen perusteella voisi kuitenkin luulla, että ruoka ei olekaan liian kallista, vaan monille liian halpaa. Sitä voi viskoa roskiin sitä mukaa kuin parasta ennen päiväys tulee vastaan, tai jos muuten vaan tuli ostettua enemmän kuin viitsii syödä.

 

Kotitaloudet, tavallisten ihmisten tavalliset keittiöt, ovat Suomessa siis suurin yksittäinen ruuan haaskaaja.  Teollisuus, ravintolat ja ruokalat, sekä kaupat tuottavat ruokajätettä selvästi vähemmän. Kaupoistahan huomattava osa päiväyksen ylittävistä tuotteista lähtee hyväntekeväisyyteen; vähävaraisten elintarvikejakeluihin, ns. leipäjonoihin.   Koko Suomen yhteenlaskettu ruokahävikki on 400 miljoonaa kiloa sapuskaa.  Maistuis varmaan sullekin, sanotaan, mutta eipä näytä maistuneen.

Ruokahävikillä on ilmastovaikutuksia, ja jätteisiin heitetyn ruuan aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat tulleet täysin turhaan.  Ruokahävikki siis saastuttaa siinä kuin liikenne ja muukin turha kulutus.

Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin Amerikassa, jossa maailman lihavin kansa haaskaa jopa puolet ruuastaan.  Haaskuuta tapahtuu siellä kuten Euroopassakin myös tuotantoketjun alkupäässä.  Virheellisen näköiset tai ”rumat” kasvikset eivät kelpaa kauppoihin.

Koko maailmassa ruokaa menee hukkaan järjettömät 1,3 miljardia tonnia vuosittain. On vaikea hahmottaa, että jos tuo määrä sapuskaa kasattaisiin yhteen läjään, miten iso läjä se olisi.  Paradoksaalisesti samalla jossakin on nälänhätää edelleen, ja meillä Suomessakin ihmiset seisovat leipäjonossa vuoden ympäri.

Leipäjonojen syyt ovat toki monimuotoiset.  Leipäjonossa palaa tupakka ja jollakin on pullo povarissa, jollakin kassinpohjalla pari tölkkiä olutta (nestemäistä leipää).  Köyhän ainoat huvit monella, joten niitäkään ei kannata moralisoida.  Ruokahävikin kannaltakin on hyvä, että ruokaa todellakin jaetaan ilmaiseksi sitä tarvitseville, vaikka samalla yhteiskunnan ja poliitikkojen olisi puututtava syihin jotka aiheuttavat leipäjonojen pitenemisen.  Nimitys ”leipäjono” on muuten hieman harhaanjohtava, koska elintarvikejakeluissa jaetaan kaikenlaisia elintarvikkeita. Sinne päätyy myös juuri niitä ylihinnoiteltuja ruokia, joita ei ehditä myydä kaupoissa ennen päiväyksen umpeutumista, kuten vegaanisia eineksiä ja kalliimpia maito- ja lihatuotteita.

Vaikka kotitalouksien roskikseen mättämän sapuskamäärän perusteella ruoka ei näytä olevan kallista saati arvostettua,  osa ruuista kieltämättä on ylihintaista.   Jos lihapullapaketin saa halvimmilaan 0,69 eurolla, niin vastaava määrä vegaanisia pyöryköitä voi maksaa samassa liikkeessä kolme euroa tai enemmän.  Luomu ja reilun kaupan tuotteet eivät myöskään ole halvimmasta päästä elintarvikkeita.

 

Onko sitten asenteissamme ruokaan jotain vikaa?  Ruuasta tehdään tv-viihdettä, ja kaikenlaiset kokkausohjelmat ja ruoka-realityt ovat suosittua töllötettävää.  Tämän luulisi lisäävän ruuan arvostusta, mutta samalla televisiossa näytetään jopa esimerkkiä ruuan haaskaamisesta.  Mukava mies ja loistava koomikko Sami Hedberg kiertää tv-ohjelmassaan Suomen nakkikioskeja ja yrittää ahtaa itseensä mahdollisimman monta lihapiirakkaa päivän aikana,  mutta joskus näyttää siltäkin että snagariannoksia vain näykkäistään ja loppu heitetään…  minne?  Sitä ei Grillit huurussa kerrota.

Maailman ehkä kuuluisin tv-kokki Gordon Ramsay puolestaan tylyttää kokkikokelaita ohjelmissaan, ruokaa viskotaan seinille, lyödään nyrkillä murskaksi, paiskotaan roskikseen maanisen fucking fuck –karjunnan säestyksellä.    

Tietenkin koko maailman ruokajätevuoreen suhteutettuna jonkun kokkiohjelman tai nakkikioskihupailun tuottama jäte on pieni pisara valtameressä, mutta voivatko nekin vaikuttaa siihen, miten ruokaan suhtaudumme? 

 

Kirjoittajalla ei mene ruokaa hukkaan lainkaan.  Ja sen huomaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ruoka ei todellakaan ole kallista mutta ostoskäyttäytyminen on. Valmisruoka tekee kauppansa mutta esim kalatiskin "pyöreä kala", ei niinkään. Ei osata valmistaa.
Jos tuntisin ruokajonossaolijat, tuskin heitä esin Lauttasaaren sillan silakan litkaajien joukossa näkyisi.
Maaseudulla onkimalla saatu kala; ei osata käsitellä.
Kenellekkään tuskin on ylivoimaista lunastaa kalastuksenhoitomaksu; vaatii ruuan raaka-aineen saamiseksi vain hieman omia ponnisteluja.
Marjat, sienet, villiyrtit...vaatii vain paneutumista asiaan.
Mitä sitten sanotaan eineslihapyöryköistä; ???
Meidän perheessä ei ole mitään ruokahävikkiä. Siitä huolehtivat koiramme ja yli kaksikymmentä kanaa (käyttävät muuten viljan lajittelujätteetkin).
Elämme itseasiassa liian hyvinvoivassa yhteiskunnassa, yksilön ei oikeastaan tarvitse juurikaan tehdä mitään (rahavarat/omatoimisuus), hädän tullen yhteiskunta auttaa.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Ruokamoraalin ydin eivät ole laiskat köyhät leipäjonossa , jotka eivät viitsi onkia eivätkä sienestää.
Ei se, ettei ruuan eteen tarvitse kärsiä juuri oikealla tavalla.

Se, että vanhentuvaa ruokaa, joka ei enää muille kelpaa, ja joka useimmiten on alunperinkin paremmalle väelle kelpaamatonta, jaetaan pakkasessa jonottaville vaivaisille, on järjestelmän tapa yrittää laastaroida omia kohtalokkaita virheitään .

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Ruokahävikkiä on ollut aina. Aiemmin se meni possuille tai muille kotieläimille, kuten aiemmassa kommentissa. Sellaista mahdollsuutta ei useimmilla kuitenkaan ole, kun asutaan kaupungeissa. Ehkä minipossu olisikin hyvä hankinta. Sen voisi sitten syödä pahan päivän tullen.

Jos ruuan suhteen yritettäisiin olla optmaalisia, eli tuotetaan vain niin paljon kuin kulutetaan, oltaisiin tilanteessa, jossa pienetkin ongelmat tuotannossa näkyvät heti pöydissä. Sen vuoksi ruuan ylituotanto on hyväksyttävissä, mutta ylijäämä ruualle olisi mahdollista keksiä parempaakin käyttöä kuin kompostointi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Entäs omatoiminen ravinnonhankinta; mahdollista niin kaupungissa kuin haja-asutus aleellakin?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Entäs omatoiminen ravinnonhankinta; mahdollista niin kaupungissa kuin haja-asutus aleellakin?

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

On ruokaestetiikkaa, ruokaelämyksellisyyttä, ruoka- itsetehostusta jne, mutta ennen kaikkea ruokamoralismia ja ruokapolitikointia.
Kuten elämän muutkin perusulottuvuudet : rakkaus ja seksi, terveys ja liikunta , asuminen ja luonto, myös ravinto on aatemarkkinoilla kuumaa valuuttaa.

Itse voin suorastaan pahoin heittäessäni pilaantunutta ruokaa pois.
Tuntuu, ettei ole oikeus syödä vähään aikaan mitään.

Kuitenkin moraalinen itsesyytös on järjetön siihen nähden , miten jumalattoman tuhlaavaisesti kulttuurimme suhtautuu ravintoon nykyisissä huippuviritelmissä ja ravintolaruuan tolkuttomassa kalleudessa :
kun annoksen hinnalla ruokittaisiin kokonainen kylä viikon ja vähennettäisiin tuotannon vinoutumia, jotka vain lisäävät nälkää ja johtavat uusiin vinoutumiin.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Onko ruoka meille kallista, tai edes arvokasta?"

En nyt ehdi tästä puhumaan, kun pitää mennä syömään.

Toimituksen poiminnat