Toni Tuomanen Realistinen optimisti: tulevaisuutta kirjoitetaan tänään.

Vanhustenhoito nyt ja huomenna

  • Vanhustenhoito nyt ja huomenna

Vanhustenhoidon ja ikääntyneiden palveluiden nykytilat tuntuvat olleen yllättävän vähän esillä julkisessa keskustelussa viime aikoina, ottaen huomioon lähestyvät vaalit. Toki joitakin tarpeellisia avauksia on tehty: avattu muun muassa Ylen "Vanhusvahti", sekä sijoitettu vaalikoneisiin muutama kysymys vanhustenhoitoon ja kotihoitoon liittyen.  Itselläni on mielikuva, että vanhustenhoidon tilanne mainittiin useammin erään ns. "maahanmuuttokriittisen" oppositio-puolueen kannanotoissa vuosia sitten, jolloin se yleensä asetettiin vastakkain pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen kanssa.
 No, sitten vuonna 2015 kyseinen maahanmuuttokriittinen puolue pääsi (joutui?) hallitusvastuuseen,  ja kannanotot vanhustenhoidosta näyttävät siltä suunnalta vähentyneen, tai sitten en vain ole huomannut niitä.


Vuosina 2013 - 2015 voimaan tuli asteittain myös uusi vannhuspalvelulaki, jonka tarkoitus on turvata hyvä vanhuus kaikille kansalaisille. Lain toteutus jäi kuntien harteille, ja kuntien tilanne ja resurssit ovat hyvin erilaisia. Kuten muissakin hyvää tarkoittavissa laeissa (esim. päihdehuoltolaki) laki on virallisesti sama koko maassa, mutta sen toteutus vaihtelee kunnittain.

Oman kotikuntani Espoon vanhustenhoidon tila on valottunut minulle oman ammattini ja työni kautta. Olen työskennellyt lähihoitajana Espoon kaupungin kotihoidossa vuosina 2010 - 2011, ja viimeisen puolen vuoden aikana tehnyt samoissa palveluissa keikkatöitä Seuren kautta.
 Tilanne ei Espoossa ole paha, mutta parannettavaa riittää varmasti täälläkin. Itselleni ensimmäisena silmään pistävä piirre on huomattava sijaisten tarve. Keikkalaisen kannalta tilanne on tietysti edullinen kun keikkoja on runsaasti tarjolla, mutta samalla se tuo haasteita.  Työntekijän jatkuva vaihtuminen ja ainainen ns. vieraan ihmisen tuleminen omaan kotiin voi tuntua asiakkaasta ikävältä, ja muistisairaalle jopa pelottavalle.
 Samalla hoitajan työn laatu ei voi olla paras mahdollinen, jos asiakkaat ovat entuudestaan tuntemattomia, ja huomattava osa työaikaa kuluu osoitteiden etsimiseen vieraalla seudulla.  Olkoonkin, että jokainen kotihoidon keikkalainenkin varmasti on koulutettu ammattihenkilö, ja pyrkii tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista.

Tosiasia on myös, että kodeissaan kotihoidon varassa elää niin huonokuntoisia vanhuksia, että heidän paikkansa olisi oikeastaan palvelukodissa tai hoivakodissa, ellei jopa vuodeosastolla.  Vanhuksen heikkokuntoisuuden kohtaaminen voi olla ajan mittaan kuormittavaa myös kotihoidon työntekijälle, ja mukaan tulee riittämättömyyden tunnetta omassa työssä.

Kaikkien vanhusten tilanne ei toki ole paha. Erään tutkimuksen mukaan vähemmistö vanhuksista tuntee kärsivänsä yksinäisyydesta.  Yksinäisyyttä koetaan yhtä lailla laitosolosuhteissa, joissa on muita ihmisiä ympärillä, kuin omassa kodissa.  Vanhuksen yksinäisyys voi olla läheisten tai vaikkapa edesmenneen puolison ikävää,  eikä pelkkää seuran kaipuuta.  On myös vanhuksia, jotka kokevat yksinäisyyden myönteisenä asiana ja nauttivat siitä.  Monet myös haluavat ehdottomasti asua omassa kodissaan johon voi liittyä paljon muistoja, vaikka kunto menisi heikoksikin.  Laitokseen tai hoitokotiin joutumista myös pelätään, vaikka monille se olisikin parhaaksi.

Nykyisin on onneksi tarjolla myös kunnallisia palvelutaloja, joissa yhdistyy kodinomaisuus sekä lähellä oleva hoito ja valvonta.  Inhimillisten vanhustenpalvelujen kehittäminen on tärkeää, toi sote-uudistus mukanaan mitä vain. Samalla olisi huomioitava se, että vanhusten asumis- ja hoivapalveluita ei päästettäisi vain veroja kiertävien pörssiyhtiöiden bisnekseksi.   

Väestö ikääntyy, ja huoltosuhde muuttuu.  Espoossa yli 75 -vuotiaita oli väestöstä 4,8 % vuonna 2013,  vuonna 2030 yli 75 -vuotiaita tulee olemaan 9,7 %.

Ikääntyneet ovat ansainneet hyvän hoidon tekemällä pitkään töitä maamme hyväksi, ja maksamalla veroja monien vuosikymmenien ajan.  He ovat osallistuneet ehkäpä maamme sotaponnistuksiin, jälleenrakentamiseen sodan jälkeen ja sotakorvausten maksuun.  He ovat olleet kehittämässä maatamme nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi.    Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokatkin ovat lähestymässä ikää, jossa heistä tulee vanhustenpalveluiden asiakkaita.  Myös he ovat antaneet panoksensa Suomelle, ja ansaitsevat hyvän vanhuuden, kuten sinä ja minäkin.

Allekirjoittanut täyttää 75 vuotta vuonna 2044.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat